Ajattelin nyt sitten kirjoittaakkin tänne jotain, vaikka itse blogi hyvin vaiheessa vielä onkin.
Alunperin loin koko blogin lähinnä kokeillakseni osaisinko, mutta nyt kun tämä on olemassa niin samahan se on kirjoittaakin tänne jotain. Ehkä voisin jopa esittäytyä, jos joku minua tuntematon vaikka eksyisi tänne.
Olen siis Kizu. Oikea nimeni pysyköön mysteerinä, sillä sen tietävät kaikki, jotka sitä tietoa tarvitsevat. Asuilen Kemissä ja olen tällä hetkellä 18-vuotias.
Kyllä, asun yhä kotona, jos joku kysyy.
Harrastan lähinnä koneellka kököttelyä ja animen tuijottamista, jos niitä nyt harrastuksiksi tahtoo sanoa. Kuulun aningaan (Tietämättömät voivat googlata) ja sen hallitukseen.... Ei siitä enempää.
Blogin nimi ei ole kovin pitkälle mietitty.
Tiedostan oikein hyvin, että kyseinen lause löytyy Happoradion kappaleesta nimeltä Kostaja, mutta olen kuullut kyseisen laulun kokonaan ehkä kerran.
Minulla on kuitenkin kumma taipumus eksyä. Myönnän jopa pitäväni siitä, etten tiedä, missä olen. Metsälenkeillä koiran tai kameran kanssa saatan löytää itseni suon reunasta ja pohtia, miten ihmeessä pääsen takaisin kotiin. Ihme kyllä yleensä pääsen aikani harhailtuani takaisinkin. Mutta ehkä kirjoitan tästä lisää joskus toiste.
Myös henkisesti koen välillä olevani enemmän tai vähemmän eksyksissä, mutta emmeköhän me kaikki aina silloin tällöin. Lukion jälkeisistä suunnitelmistakin on vain hyvin hataria mielikuvia. Toisaalta, mitä vähemmän suunnittelee, sitä vähemmän suunnitelmat voivat mennä pieleen.
Eiköhän tämä kuitenkin ollut suunnilleen tässä.... Kirjoittelen lisää joskus toiste~
